Punaiset.

Vielä yksi kuva langoista, kun onnistuin ottamaan valoisuusasetukilla leikkimällä kuvan, joka ei lisäkikkailuja kaivannut.

Ja onhan ne nyt nättejä ilman tekosyitäkin.

Viimeistellyt.

No niin, viimein sain kuivat langat hyppysiini ja vyyhdeksi. Olisi ehkä pitänyt kieputtaa langat kokonaan uudestaan, ne ovat aika epäsiistillä vyyhdellä nyt kattilassa pyörimisen jälkeen, mutta iski laiskuus, köh. Ei sillä, että osaisimuutenkaan vielä kovin hypin kiepauttaa valmiiksi vyyhdeksi lankoja. Pitää selkeästi värjäillä enemmän, että oppii!

Vihreä lanka on Tuilta syysvaihdossa saatu, enkä nyt tietenkään muista mitä se oli. Joku haperoinen aivosoluni yrittää väittää sen olevan chunky baby alpacaa, mutten luota siihen. Väri on ihan jees, ehkä vähän Liiankin vihreä, mutta katsotaan jos se löytäisi joskus muotonsa valmiina työnä tai päätyyuudestaan värjättäväksi.

Tässä kuvassa punaisten lankojen väri on jopa melkein oikeakin, ehkä tuosta ensimmäisestä Novitan Nalle-langasta puuttuu se kirsikkamainen syänpunaisuus, joka siinä luonnossa on, kamera eikä talvipäivän aurinko olleet kovin yhteistyöhaluisia eikä Photarillakaan oikea sävy löytynyt täysin. Kaksi taaempaa punaista ovat yarnundyedin merinoa, molemmat DK-vahvuista.

Etummaiseen violettiin olen todella tyytyväinen ja värikin on kuvassa lähes oikea. Yarnundyedilta sekin, joskin taaempaan eroavana se on sukkalankavahvuista. Taaempi oli värjäyskattilasta toista kertaa, eikä ensimmäisellä värjäyskerralla syntyneet laikut kadonneet. Ehkä nekin asettuvat kivasti valmiissa neuleessa sitten.

Siinä vielä koko kasa!

Sain myös viimein täysin valmiiksi vauvan tilkkupeitonkin, toivottavasti huomasin myös kaikki päättelemättömät langanpäätkin, vaikka näkeehän sen sitten kun yksikin lähtee purkaantumaan.

Peiton toiselle puolelle ompelin käsin violetin pörrökankaan jahka ensin tovin pähkäilin sen ja turkoosin mikrofleecen välillä. Peitto on hirmu lämmin, vähän aikaa kun pitelin sitä sylissänikin, tunsin kuinka se lämmitti. Jos ei tänä talvena ehditä käyttää muuta kuin makoilualustana, ensi talvena on varmaan hyvä lämmike rattailla liikkuessa.

Vaatekaapin uudistusta.

Tuli käytyä tänään pitkästä aikaa Radiokirppiksellä. Tarkoitus oli toki vilkuilla josko siellä olisi Napille jotain, mutta yllättäen löysinkin sieltä vain itselleni, ja mitä kaikkea löysinkään! Niin superihania juttuja, että leijun ja hypin ihan taivaissa ja hyvä etten liihota pitkin taloa uutuuksieni kanssa tanssahdellen! Krhm, jos vaan länttään kuvat ennen ku äidyn nolompaan proosailuun.

Risto ❤

Toi mekko hurmasi mut hetkessä, on niin muntyylistä värikkyyttä. Tykkään kirkkaista väreistä, mutta en liian, mustalla pohjalla uskallan käyttää värejäkin aika paljon. Ja tuossa värit on just sopivan kreisit. Näyttääpä muuten siltä, että oisin vieläkin paksuna 😀 Ja no, kyllähän mulla tuota löysää nahkaa vielä piisaakin. Kiinteeksi kesäksi 2012?! (Typosin eka kesäksi 2021, ehkä oiski realistisempi…) Hintaa mekolle tuli 3,50e.

Söpösiä tipusia mun uudessa hupparissain, hii! Ja on muuten lämmin, paraikaa päällä. Värin on vähän haalistuneet, mutta muuten ihan priimakunnossa ja kun hintaa oli 0,50e niin oli aika win.

Tää takki huusi mua jo kaukaa ja jösses tuli hyvä fiilis kun istui täydellisesti. Käytön jälkiä nolla ja hintaa hurjat 10e. Väri taittuu liiaksi siniseen ylemmässä kuvassa, alemmassa oikeampi väri.

Oon huomannut, että mulla on aivan liian vähän laukkuja – siis oikeasti liian vähän, tää ei nyt oo mikään naisten ”liian vähän” – joten ei tarvinnut taaskaan toista kertaa miettiä kun tuo muhkean tilava ihanuus pomppasi silmiin Törkeällä 1e hinnalla.

Vähän tarkempi kuva, missä väritkin kohdillaan.

 Ja eilen unohtui postauksesta Bella Bambinassa käynnistä mukaan tarttunut uusi ihanuus. Tästä on kiittäminen mummua! ❤ Aiemmin ollaan kyllä pärjätty oikein hyvin myös tuossa suloisessa haalarissakin, mutta vauvan kannalta mukavempi ja meille entistä helpompi ratkaisu tuo ihana Walla Boon kaukalopussi, ei pääse tulemaan pienelle kuuma.

 Puikoilla on tällä hetkellä itselle kiireellä tulevan alpakkasukat, että voin paremmin luistella meidän talon jäisillä lattioilla. Mä niin rakastan tuota Dropsin Nepalia, erityisesti tuota vihreetä. Sitä onneks piisaakin, myös Alpaca-lankana. Tuo valmiina oleva sukka tosin menee purkuun, resori oli sittenkin liian lyhyt, vaikka lyhyemmistä pidänkin ja koko sukka oli muuten sitten liian iso. Nyt kokeilen tehdä 36 silmukalla.

Reissussa väsähtänyt Nappiseni ❤

Ostettua, tehtyä ja värjättyä.

Posti päästi minut viimein tuskistani tänään, kun miehen kännykkään saapui kauan odotettu viesti, että uusi kameramme on noudettavissa. Olen siis täten ihanaisen Nikonin Coolpix L120:n omistaja. Kotona kamera päätyi heti näppeihini ja siitähän kärsivät sitten elukat, että koko talo. En sentään ajatellut julkaista niitä lukuisia satunnaisräpsyjä pitkin kämppää, mutta eläinkuvia ei voi koskaan olla liikaa. Kuviin pääsivät tällä kertaa vain kaksoset Gemma & Gastor ja kissat Niilo ja Risto. Kamerasta en voi sanoa kuin, että oikea hankinta. Sain juuri kaiken sen mitä voisin haluta järkkäriltä maksamatta itseäni kipeäksi turhaan – järkkäri jäisi minun taidoillani ja tarpeillani turhaksi leluksi.

 Yläkerrasta on tullut pitkästä aikaa taas miellyttävä paikka, kun sen kimpussa on jaksanut touhuta siivoillen ja järkkäillen. Moni tavara hakee vielä paikkaansa ja on parikin paikkaa käymättä läpi, mutta nyt täällä viettää mielellään taas enemmän aikaakin.

Kyllä, se on Rakas.

Eilen tuli värjäiltyä lankojakin ja olen oikein tyytyväinen ensikokeiluuni. Ihan suoraan sanottunahan punaisesta tuli laikukas ja lilan kokeilusta jotain aivan karmeaa, mutta vihreä ja oranssi ovat jo kelpoja yksilöitä. Tuossa välissä tajusin virheenikin ja värjäysjälki parani kun lisäsin värin veteen ennen lankoja. Yllättäen tarttui tasaisemmin! Vähän haljuiksi nuo värit silti jäivät, joten laitoinkin samantien tilaukseen lisää Kool-Aid pusseja ja tällä kertaa isomman satsin. Jos ne tulevat huomenna, käyn merinovillaisten sukkalankojen kimppuun ja yritän myös pelastaa tuon karmean lilan – kenties paljolla punaisella?

 

 Mies oli kultainen ja lähti viemään minua Pispalaan ompeluliikkeeseen, koska tarvitsin nepparipihdit. Tuli sitten samalla ostettua koko salkullinen, koska mukana tuli kaikki mitä nyt alkuunsa voikaan tarvita.

Tämän päivän tuotoksiani on ensimmäinen nepparikokeiluni, Tilda-kirjan ohjeiden mukaan valmistettu pikkupussukka, sekä netistä penkomieni vinkkien mukaan tehty uusi neulatyyny. Oli sopivasti pieni tilkku limenvihreää pehmoista puuvillavelouria ja kyllästyneenä tiputtelemaan nuppineularasiaani, ompelin moisen. Pussukka oli ihan onnistunut testikappale ja meni jopa käyttöön – laitoin sinne kaikki vauvan pikkutarvikkeet, kynsisakset, pikkuniistäjän, harjan, tutit, jne.

Vieläkin tekisi mieli touhuta vaan, vaikka selkää jomottaa välillä ihan jumalattomasti. On vaan niin paljon energiaa ja kun vauvakin valvottaa milloin potkimalla, milloin roikkumalla napanuorassaan, olen valvonut monena yönä nyt aamun pikkutunneille asti. Ikävä kyllä en ole silti monenaakaan yönä nukkunut kovin myöhään, ja se alkaa jo vähän tuntua. Jos sitä kaivaisi esiin jonkun kivan neuleen ja istuisi loppuillan katsomassa Castlea.

Järkevän Neulojan tunnustuksia.

Ahem. Niin. Ei taas ole kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Langat on kyllä petollisia viettelijöitä, ihan varmasti jotain alakerran pääpirun luomuksia. Mutta pohjustan mun syntisiä hankkeita sillä, missä oon Melkein onnistunut, meinaan keskeneräisten töiden pitämisen minimissä. Minimi on tässä tapauksessa hyvin suhteellinen käsite, mutta purettuani muutamat ufor pois tieltä, mun kaikki keskeneräiset työt mahtuu taianomaisesti tähän yhteen pieneen laatikkoon! (Tähän sellainen ostoskanavamainen ”uskomatonta, mutta totta” -huudahdus.)

Se on pieni ja söpö! Mitat oli luokkaa 30cm x 30xm x 30cm.

Ja tällaisen kasan se kätkee sisäänsä :> Olen pysynyt järjissäni siis. Toistaiseksi.

 Uuvuttavan keskeneräisiähän nuo kaikki on, vaikka osan kyllä myös sitten neuloo valmiiksi kun vaan ottaisi ne puikot käsiinsä hieman useammin. Tuo keskellä oleva violetti vauvanmyssykin on hihnoja vaille valmis, menisi yksi jakso Castlea sitä tehdessä. Samaten vieressään oleva bambuinen tiskirätti ois hujauksessa valmis. KUN TEKISI.

Jotain olen saanut valmiiksin, joskaan en paljon. Vointi ei ole ollut mitä parhain, mutta nyt alkaa olla enemmän energiaa ja aikaa touhuta ja se myös näkyy. Olen pari päivää vaan touhunnut, touhunnut, touhunnut kaikkea.  Pinkkisävyinen pipo on teoriassa valmis, mutta täytyy vielä virkata siihen joku pieni kukkanen tai vastaava koriste peittämään äärimmäisen ruma päättelyjälkeni. I-cord-päättelyä tosiaan kokeilin tuossa ensimmäistä kertaa ja siltä se näyttääkin. Wollmeisestä neulottu myssy on nyörejä vailla valmis ja samaa settiä olevalta lapaselta puuttuu vielä pari. Ajattelin neuloa vielä villasukat ja ehkä kaulurinkin tuosta kerästä, on niin mukavan pehmoista vauvaakin ajatellen ja vielä ihanempaa neuloa.

Vaan pe***le! Juuri kun istuin alas olohuoneeseen kirjoittaakseni tätä, mikäs pistikään silmään hyllystä? No keskeneräinen työ. Ja se ei mahdu tuohon laatikkoon, joten se kumoaa koko huolellisesti kyhätyn puolustuspuheeni! Päätin, että neulon sen kohtapian äkkiä valmiiksi, muutamat kavennukset enää ja voila, valmista on. Joten ei tästä sen enempää.

Ja sitten synnintekooni. Tämä on kyllä onneksi vielä melko vähäistä (vaikkei tässäkään ole kaikki, mutta kun oikeastaan ne muut langat olen ostanut jo niin kauan sitten, että niitä on turha tässä yhteydessä mainita… Ja niitä on ihan vähän vain!

Kaikki langat vasemmalla puolen, ylhäällä olevaan punaiseen kerään ja alhaalla olevaan persikkaiseen kerään asti löysin kirpputorilta. Oliivi kerä on irkkitutulta saatua vaihtolankaa (pakettiin kuului myös punaista lankaa reilusti, vironvillaa mm. mutten löytänyt niitä tähän hätään) ja loput ovat Wollmeiseä, twiniä We’re Differentiä ja satasta Sabrinaa. Ja kerrottakoon, että meidän seinät ei ole vihreät, vaan piti vähän muokata kuvan värejä, että sain wm:n sävyt kohdilleen.

Ja vähän lankoja vauvallekin… Miamin langoissa ihanat värit ja lilan ja turkoosin väriset Yarngrimoiren vyyhdet ostin tutulta, joka värjää niitä itse.

Ihanista langoista ja ihanista väreistä lumoutuneena päätin yrittää itsekin värjätä lankoja! Tilasin kahta erivahvuista ja -laatuista merinoa briteistä ja Muksuaitan sivuilta muutaman pussin Kool-Aideja, joilla värjää ainakin helposti. Muutaman putelin tilasin ihan parempiakin elintarvikevärejä, mutta Kool-Aideilla voisin testailla muutaman vyyhden verran. Kun saisi yhden vähän kuivemman päivän aikaiseksi, niin voisin keitellä lankoja pihassa grillin vastuksellakin, ei tarvitsisi hengitellä niitä vähäisiäkään värihöyryjä.

Tosiaan, kaikkea olen saanut aikaseksi ja tämä on vasta ensimmäinen kuvadumppi monesta, en vaan viitsi tehdä sitä kilometri postausta, joten lankajutut tuli nyt ensin. Nyt menen takaisin touhumaan ja nauttimaan tekemisen ilosta kun taas pitkästä aikaa pystyy!

Kill the silence.

Buah, aika on petollista. Se ihan tosissaan kuluu, kattokaa nyt vaikka seuraavaa kuvaa! Tollasen mahan verran se on kulunu, huh. Pari kuukautta enää, tuntuu et aika on kulunut tähän asti pikavauhtia ja silti tuo 2kk tuntuu vielä ikuisuudelta. Ehkä tällä oksentelulla ja liitoskivuilla on osansa siinä, et mä nyt suoranaisesti en jaksa koko aikaa nauttia tästä ”naisen elämän parhaasta ajasta”. Kyllä, oksentelu on alkanut uudestaan, kiitos sokerirasituksen. Vielä en oo tippaan joutunut, toivottavasti ei mee niin pahaksi. Vauva kuitenkin kasvaa edelleen hyvin.

Mitäs kaikkee mä oon tehnyt tässä sitten? Vähän sitä sun tätä. Kesäiset häät olivat ja menivät, ilman minua. Jäin niiden alla juuri sairaslomalle töistä, kun fyysinen työ alkoi aiheuttaa kiireiltoina supisteluja ja se sitten paheni niin, että vähän säikäytti yhtenä iltana ja lääkäri määräsi lepoa. En sitten uskaltanut lähteä pitkälle autoreissullekaan. Eikä se huivikaan ole vielä valmistunut, krhm. Jösses kuulostan saamattomalta!

Apinan pesä, kaikki ostettu kierrätettynä.

Aikaa on kulunut niin kamalasti, etten mä edes kuvittele lähteväni erittelemään mitä kaikkea, vaikka ois tonnisti aiheita blogiin, mut sellanen kilometrin pitunen kuvanauha mun hölinöiden kera ei kiinnosta varmaan yhtikäs ketään. Kyl mä tästä koitan taas heräillä – sanon tuon aina ja tuun aina sanomaankin, ettäs tiiätte – bloginkin suhteen.

Jotain söpöimpiä vauvaostoksia nyt vois koittaa kuvailla vielä jälkikäteenki, nuo pari kuvaa oon jaksanut napsia joskus. Tuo trikookangas hurmasi ällösöpöydellään, aattelin tehdä siitä vauvalle pari unipussia ja yöpukua ja sellaisia, niin ei tarvii julkisesti nolata pientä vaan siks, että mammalla vähän viiraa päässä mitä tulee ällösöpöihin japanilaisiin possuihin. 

Elukoiden kanssa on touhuttu ja tohistu. Gemma (kuvassa) on kerennyt potea niin silmätulehduksen kuin jonkinasteisen furunkkelin tai senkaltaisen tulehduksen tassussaan, mutta nyt mummokoissu pieree tuossa mun vieressä – ihan oikeesti, just pieras – onnellisena ja terveenä. Niitti-neiti aikuistuu päivä päivältä ja Gastor taas vanhenee päivä päivältä ja muuttuu entistä itsetietoisemmaksi diivaksi, joka nukkuu keskimäärin 18 tuntia vuorokaudesta, eikä mene ulos ilman henkistä taistelua jos sataa vettä. 

Ja oon TAAS mennyt ostamaan jotain uuttakin vauvalle, kamalaa törsäystä. Nuo nyt on ennenaikaisia söpötyksiä, jotka vei sekä minun, että miehen sydämen heti nähdessään, kun herättivät niin selkeän mielikuvan siitä, että meille (mahdollisesti) tulee kohta pieni tyttö. Ei nuo vielä ensi kesän heiniäkään ole, mutta ehkä sitä seuraavan. Tai jos ei tule nyt tyttöä, niin ehkä ensi kerralla 😉

Ja ha, olen leiponutkin! Jotain muutakin kuin yllä olevia kristallipullamaisia tekeleitä, mutta nuo oli niin hyviä, että ansaitsivat näemmä aikanaan valokuvankin itsestään. Väliin tonnisti paksua itsetehtyä vaniljakastiketta ja voitelu voilla kananmunan sijaan, voi syntinen taivaallisuus. 

Wollmeiselta tuli pari ihanaa pakettia ❤

Yhden jos toisenkin kokonaisen postauksen saisin aikaiseksi langoista ja neuleista. Jotain on kyllä valmistunutkin – joo, kaks pipoo ja yhdet sukat, nekin kaikki vauvalle – mutta muutoin tää mun Järkevä Neuloja -projektini on jo aika lost cause. Muistatteko ne 2 lankalaatikkoa johon tiivistin uuden lankaelämäni uuden lankakokoelman? No, nyt niitä on yli kaksinkertainen määrä taas. Ja entäs se yksi projekti valmiiksi kerrallaan? No, mulla on tuossa jaloissani tollanen laatikko täynnä keskeneräisiä töitä. Neulon kyllä semiahkeraan, lähes päivittäin, tunteja, mutta kun olen hidas ja töitä on yli 10 niin ne ei tunnu valmistuvan!

Mutta laadun suhteen olen ollut melkein onnistunut. 2 kerää oon ostanut akryylilankaa, koska se oli kivanväristä, sopi pehmeydeltään vauvalle täysin ja maksoi 4e yhteensä. Sorruin tilaamaan Wollmeiseltakin kokeiluun muutaman vyyhden lankaa. Oon aina jaksanut sanoa, kuinka en ymmärrä sitä koko wm-touhotusta, mikä ihmisissä sikiää. Okei, en edelleenkään ymmärrä sitä, että sitä lankaa haalitaan kymmeniä vyyhtiä, mutta piru vie, se lanka todellakin ON ihanaa. Joten lyötynä, mutta ah, niin onnellisena syön sanani!

Mutta jatkan tätä lanka-aihetta tosiaan omassa postauksessa. Ehkä jo huomenna jos villiksi alan!

Loppukevennys, vain siksi, että tää on niin älytöntä. Furminaattori + n. 5min + yhden koiran NISKAN harjaaminen = tuo kasa. Toistetaan kaksosilla kauttaaltaan melkein viikottain jos ei haluta tukehtua karvoihin. Sekarotuiset koirat pohjavilloineen, saanko pistää tuhat pientä sarkasmintäyteistä sydäntä tähän ❤ ❤ ❤

Sisältää piilomainontaa.

Suunnitteluun meni n. 3kk, mutta tänään tosiaan sain Viimein aikaiseksi alkaa muuntaa työhuonetta myös lastenhuoneeksi. Hommaa on vielä pirusti, mutta nyt siellä on ainakin kaikki oikeat kalusteet ja suurin osa poismenevistäkin on heitetty jos nyt ei varastoon asti niin makkariin (joka näyttää just nyt siltä, että käynnissä ois muutto). Valmiista huoneesta kyllä otan kuviakin.

Koska kaveri tuli autteleen miestä parin lipaston kantamisessa yläkertaan ja toimiin muutenkin yleisenä ”hae sitä ja tee tätä” orjana, mä päätin pyöräyttää suklaakakun osittain kiitokseksi. Pääosin toki siksi, että oon raskaana ja teki mieli ja ne mielihalut kyllä tiedetään.

Mun vuoka taisi olla vähän liian iso, koska kakusta tuli ihan superlituska – outoa kyllä ohjeessakaan ei ollu mitään kohottavaa ainesta – mutta toisaalta browniespohjahan tämä olikin. Päälle pistin mössöttyä banaania ja miljoona litraa kermavaahtoa ja oli muuten ehkä parhaimpia suklaaherkkuja, mitä oon hetkeen leiponut. Ja kyllä, kakku syödään haarukalla. Niin ne tekee leffoissaki!

Pahimman siivousraivauksen jälkeen kävin lankojen kimppuun ja hui hele, tässä lopputulos! 2 LAATIKOLLISTA! Teki kyllä paikoin pahaa, mutta tässä nyt viimeisilleen karsittu lankavarastoni, loput – muutama kassillinen – lähtee kirpputorille. Mä olen vain niin lopen kyllästynyt ostelemaan ihania lankoja, joihin en löydä sitä Täydellistä neuletta, eikä ne ihanat langat kerällä mua paljoo lämmitä. Tästedes alan siis Järkeväksi Neulojaksi – joka paraikaa selailee Titityyn sivuja, btw, järkevää eiksje – ja ostan lankoja vain tiettyihin neuleisiin. Ihan oikeesti!

Käytiin me tänään keskustassa Bonuskirppikselläkin. Pakko sanoa, että se paikka luisuu kyllä sellaista alamäkeä, etten tiedä huvittaako enää käydä siellä. Löytyi sieltä ylläoleva vanuhaalari hintaan 2,50e ja alempana oleva potkupuku hintaan 1,5e. Muutoin paikka oli tunkkainen, ihmiset ei osanneet kulkea – en tajuu miks ne osaa Radiokirppiksellä kulkea järkevästi vaikka se jos mikä on labyrintti! – ja hinnat on jotain ihan hirveetä. Siellä oli muutenkin tosi vähän vauvanvaatepöytiä, mutta niissäkin vähissä hinnat lähti jostain 4-5e ylöspäin vaikka oli tosi nuhjuuntuneitaki vaatteita. Ei näin, lapset. Ei näin.

Loppuun vielä masukuvakin, 21+2. Mulla on alkanut toi maha kasvaa vasta viikolta 19 alkaen oikeestaan, mut kyl se sieltä koko ajan piirtyy enemmän esiin! Pitäis kai vaan nauttia tästä mahattomuudesta kun voi tehdäkin vielä yhtä sun toista, mutta kun toisaalta oottelen sitä palloakin jo ihan innolla.

Nyt on pakko painua pehkuihin, kello on niin paljon etten kehtaa sanookaan ja mulla on 4:30 maissa herätys.